Miljoonasade

Sulka

Miljoonasade
Eksyivät he kerran meren rantaan
Lähtiessään kävelylle
Kallioilta nousi lintuparvi
Korkealle luodon ylle

Pian tuuli heitti heille
Kuin pilkaten
Taivaalta linnunsulan
Irronneen

Seisoivat he kaksin laiturilla
Pienen myrskylyhdyn alla
Ikuisen ja ainoon rakkautensa
Sinetöivät suudelmalla

Tuo ikuisuus kuin hetki
Se meni

Sulkaa jonka maasta poimi
Pitää tyynynsä alla
Päivät kantaa taskussansa
Sydämen vierustalla
Sulkaa jonka maasta poimi
Hoivaa muistelemalla
Yksin kulkee suruissansa
Elää uneksimalla

Linnut eivät tunne rakkautta
Lupausta, petturuutta
Linnut eivät toivon vimmaa tunne
Iloa tai katkeruutta

Siis miksi ihmisen saa
Se kyyneliin
Kun sulkaa pudonnutta
Hän katsoo

Kai se voi paidan alla
Vähän lohduttaa
Ja surun taakkaa auttaa
Hiukan kantamaan

Encontrou algum erro na letra? Por favor envie uma correção clicando aqui!