Kuin ikuinen

Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden.
Kenttä taistelun taakse jäänyt
vain toistaa vaimeita kirouksiaan.

Veljeni ja viholliseni
ei kukaan heistä sano sanaakaan.
Miekan terän tunsin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan.

Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie.

Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällä maan...
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen.

Käsi kädessä ikuisuuden
hyppään reunalta tyhjyyden.