Pariisin kevät

Olen kuullut merestä

Pariisin kevät
Olen kuullut merestäJos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään.
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään.
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta.
Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta.

Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.

Jos aivan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa.
Pitelin sitä taskussa, odottaen jotain suurta tapahtuvaksi.
Ja silloin kuulin kaukaa laulua, kuin muistuttaisi jokin minua.

Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.

Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.

Eu ouvi do marSe eu me perder no mundo, e eu ando na floresta no escuro.
Quando eu ouvi o riso de muito longe, e eu fui procurá-lo.
Então, por favor, não me impede de migrar para o lixo.
Tudo pode ter sido apenas um conto de fadas, eu quero ver por mim mesmo o.
Ouviu de alguma música que a melodia, há muito tempo esquecido.
Eu ouvi do mar, tão belo e tão profundo.
Ninguém nunca oo, oo não tocou no fundo.
Se eu fosse como se estivesse em um sonho, ele é acompanhado por uma centelha de esperança.
Segurei-a no bolso, à espera de que algo grande acontecer.
E foi aí que eu ouvi uma música de uma distância, se assemelha a um para mim.
Ouviu de alguma música que a melodia, há muito tempo esquecido.
Eu ouvi do mar, tão belo e tão profundo.
Ninguém nunca oo, oo não tocou no fundo.
O ar torna-se gotas grossas.
Eu ouvi do mar, tão belo e tão profundo.
Ninguém nunca oo, oo não tocou no fundo.
Encontrou algum erro na letra? Por favor envie uma correção clicando aqui!