Vorna

Menetetty

Vorna
Edessäni näen sieluttomat
kasvot heidän joita ei elon ehtoo paina
Väittävät on suurin mahti
käsissä miesten ei kenenkään muun

Ovat viha ja ahneus
heidän sydämensä jo täyttäneet
Uhmakkaana seisovat ajan tuulta vastaan
Sanovat ei voi heitä kuolema murtaa

Kuitenkin näen
harjalta viimeisen mäen
kuinka valuu hiekkaan veri hänen
jonka piti olla ikuinen

Lopulta kun aikaa ei enää ole
kaatuu uhoonsa viimeinenkin
Eikä kukaan voi häntä nostaa
joka tuonen maita jo samoaa

Silti joku yhä eksyksissä vaeltaa
etsien sitä kultaa ja hopeaa
minkä kituva ennen yötä manasi
ja tahtomattaan maahan vajosi

Edessäni näen makaavan
kasvottomat massat haaveittensa kaatamat
Harteillaan turhaan yrittävät
jo kauan sitten menetettyä kantaa

Niin vaipuu hiljaa
unhoon, helmaan Äiti Maan
Ruumiit heidän jotka
lopussa sittenkin vapautta huusivat

Ja niin viimeinkin näen
harjalta viimeisen mäen
kuinka lipuu halki virran hän
jonka hauta on koruton

Mut herrat vieraan väen
rannalta ikuisten näen
Tarjoavat uutta valoa, turhaa
Taitaa taistelu olla loputon...

Encontrou algum erro na letra? Por favor envie uma correção clicando aqui!