Pimmeyvven ruhtinas

Pimmeys laskeutuu ylle synkän muan
Pilivet harmoot nousoo vuan
Ruhtinas pimmeyvven tulla liihottaa
Vuan kylläpä tuo vitusti pelottaa

Pimmeyvven ruhtinas, mies synkkien mehtien
Kalaman hajun tuo, haesoo ihan vehkeelle
Kova käry kuoleman, Perkeleen ja Tuonelan
Näätä voemas kaahee, kun helevetin portit aakee

Ukko mustan maeseman
Tulloo ja pistää haesemaan
Verj´ ja suolenpätkät lentellöö
Kun se vesurilla vähän viiltellöö

Kova on kosto ruhtinaan
Se lahtoo kaekki ajallaan
Kukkaan voe sitä karkuun piästä
On sen syvän tehty jiästä