Verjvala

On vuojet etteenpäen männynnä
Muaorjuus mielen mustaks vienynnä
On kylät muan tasalle poltettu
Pellot vihreet kuravelliks tallottu
On tuhottu entinen elo raahasa
Immeisillä vuan polttomerkki kaalassa
Vuan nyt loppuu elo kivinen
Ja pannaan täätäntöön vala verinen

On vannottu vala verinen, verjvala iänikkuinen
Ku sottaan nyt joukko ryntää, on kosto vitun sulonen
Jo vuan kaekki viisuun yhtyy, riipiviin säveliin kuoleman
Ei voe kukkaan armoo suaha, ku raekaa se laalu tuonelan

Sotavermeet kuapista kaevetaan
Ja kattilat miekoeks taotaan
Viitakkeet teräviks hiotaan
Nuolet terävät puusta vuollaan
Ja näen alakaa kaekki olla valamista
Vielä kuakit mukkaan tallista
Alakaa matka pitkä ja tuskanen
Tämä viimenen taesto vappauven