Surmatun säkkeet

Syvän mustempi olj' syttä
Silimissään synkee sihti
Rutto runtelj' joka ruojoo
Kinttujansa vaevas kihti
Ympärillään kuolon löyhkä
Ilima sakkee kärpäsistä
Maot ryömi pitkin nahkoo
Valu visva sen käsistä

Karsikosta kiänny sijaton sielu!
Paekkas ee ou piällä muan
Palloo takas kalamiston leppoon!
Vaeltoo et ennee tiällä sua

Kyitä jaloessasa kiemursj'
Kiärmeistä mua olj' musta
Sahaselät siinä sihisj'
Kuiski korvaan hookutusta:
''Jätä tuakses tuonen tuvat, astu pirttiin eläväisten!
Anna niitten maestaa kostoo, tuomijota kättes jäesten!''

Mieltään korvens liekki koston
Silimistään paesto raevo
Poltti laella kiärmeen myrkyn
Vihan ehtymätön kaevo